23.1.2017

Moderni pakko

Pakko koulutuksessa voi olla monenlaista. Meillä se tarkoittaa sitä, että superherkut siirtyvät koiran kitaan vain, kun koira tekee ennaltamäärätyn tehtävän, joka ei koskaan ole koiralle vastanmielinen! Mutta tehtävä se on, joten eikös se silloin ole pakko?


Lempeää jääräpäisyyttä 


Positiiviseen vahvistamiseen perustuva koulutus ei ole sallivaa, vaikka jotkut - yleensä positiivisen vahvistamisen vastustajat - niin luulevatkin. Jos koira on holtiton, ei tottele ja tekee mitä lystää, syy on huonossa kouluttamisessa eikä siinä, että koulutus perustuu palkkioihin. Ns. vapaa kasvatus ei ole millään tavalla suositeltavaa eikä toimivaa. Koiralla täytyy olla säännöt, mutta sääntöjen luomiseen ei tarvita fyysisiä rankaisuja eikä edes ei-sanaa.

Namin jatkuva syöttely koiralle ei ole positiivista vahvistamista eikä edes koulutusta. Se on koiran syöttämistä. Positiivisen vahvistamiseen perustuvaan koulutukseen kuuluu myös huolellinen, tarkkaan ajoitettu palkkion evääminen.

Oikein ajoitettu negatiivinen rangaistus eli palkkion tai sen mahdollisuuden poisto kertoo eläimelle tehokkaasti, mitä sen EI kannata tehdä. Tämä toki vaatii toimivan vahvisteen, joka on haastavampi asia kuin äkkiseltään kukaan mieltää. Jos vahviste ei ole eläimelle mieleinen tai oikeasti todella himoittu, ei sen poistaminenkaan tunnu rankaisulta. Mitä enemmän eläin vahvistetta haluaa, sitä isompi rankku sen menettäminen on. Kannattaa siis todella käyttää aikaa toimivan vahvisteen löytämiseen.

Kouluttajan pitää olla lempeän jääräpäinen. Eläimille on turha suuttua, korottaa ääntään tai muuten raivota. Ei se auta koiraa toimimaan halukkaammin. Mutta saadaksesi tahtosi läpi sinun on oltava jääräpäinen ja pidettävä kiinni kriteeristä - ja toki ensin huolehdittava, että koira oikeasti osaa tehtävän juuri siinä ympäristössä ja niissä häiriöissä. Koirat ovat mestareita kouluttamaan ihmisiä laskemaan vaatimustasoa. Älä lankea siihen!


Pakkonoutoa?


Pakkonouto on monelle tuttu käsite. Ennenmuinoin noutoa koulutettiin pakolla niin, että kapula laitettiin koiran suuhun ja pidettiin siellä väkisin. Tätä ei enää juurikaan tehdä, noudon koulutus osataan jo mukavimmillakin tavoilla. "Pakko" on silti edelleen käytössä - tavallaan. Jos haluat syödä nämä tarjolla olevat extraherkut, tuot kapulan minulle. Jos syöminen ei ole niin merkityksellistä, kapula saattaa jäädä tuomatta. Kouluttajan tehtävä on huolehtia siitä, että palkkio on koiralle todella merkityksellinen! Pakko ei vaan tunnu koirasta pakolle, jos tehtävä on rakennettu oikein. Vaikeustaso on ollut koko ajan sopiva ja palkkion laatu kunnossa.

Asiakkaana on käväissyt muutamia metsästyskoiria, jolla on ollut ongelmia noutaa jotain tiettyä lintulajia. Linnun suuhunottaminen on ollut vastenmielistä. Ongelma on poistunut, kun kaksi asiaa on tarkistettu ja kunnossa:

1) koira osaa noutaa edes jotain
2) palkkio on oikeasti kunnossa

Jos on ongelmia noudossa ylipäätään, ei voida olettaa, että koira noutaisi inhokkivarista tms. Ja se palkkion laatu on oikeasti koulutuksen tärkein asia.

Tehtävien arvottaminen


Itse arvotan koiralle eri tehtävät sen jälkeen, kun perusta on kunnossa. Esimerkiksi nouto: kun koira osaa tuoda käteeni esineen, teen päivässä yhden ainokaisen toiston, josta saa palkaksi koko kipollisen ruokaa. Johan alkaa nouto maistumaan! Liikettä voi ja usein tarvitseekin hioa tämänkin jälkeen.

Suorituksista tulee vauhdikkaampia. Ja vieläpä pakkonoudolla!



Ruuan käytön eettinen puoli


Liian kova nälkä ei ole hyvästä sekään. Nälkäisenä minä olen huonolla tuulella, enkä ole ainoa! Ajattelu ja tehtäviin keskittyminen on mahdotonta. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö koira tuntisi samoin. Parhaiten eläin oppii, kun sillä on hyvä ja rento olo, ja massussa sopivasti tilaa jälkiruualle.

Koiran normaalia päiväannosta voi myös käyttää palkkiona. Koiraa ei saa missään nimessä pitää nälässä, mutta sillä saa olla nälkä, kun koulutus aloitetaan: päivittäisen ruuan voi tarjoilla tekemisen kautta. Ja usein pitääkin, sillä liiallinen ruokamäärä aiheuttaa - yllätys yllätys - lihomista.

Useimmille koirille se, että saa tehdä vähän töitä ruoan eteen, on mieluisampaa kuin suoraan kupista syöminen. Useimmat lemmikkieläimet elävät melko virikkeetöntä elämää: 22 tuntia kotona sisällä ja 2 tuntia lenkeillä pitkin päivää. Koirat ovat yksinkertaisesti pitkästyneitä. Pieni koulutussessio on siten päivän kohokohta. Saa käyttää aivojaan, saa vähän huomiota ja ansaittu herkkuhetki on paljon arvostetumpi kuin ilmaiseksi nenän eteen ilmestyvä ruokakippo.

Kun hyödyntää kaiken koiran saaman ruoan koulutukseen, on huolehdittava erityisen tarkkaan, että kriteeri on sopivalla tasolla. Koiran täytyy saada ruokaa, ja ruoan täytyy olla stressitöntä. Jos ruoan ansaitseminen aiheuttaa liikaa paineita, eli tehtävä on liian vaikea, koira stressaantuu. Tästä ei ole hyötyä koulutuksen kannalta, päinvastoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti