9.1.2017

Palkkion laatu - merkittävä tekijä, johon voit vaikuttaa!

Tässä bloggauksessa puhutaan palkkion laadusta, yleistämisestä ja häiriöiden sietämisestä, mutta pistä ne nyt taka-alalle hetkeksi ja keskity palkkioon. Vain ja ainoastaan palkkioon. Mitä enemmän eläin palkkiota tavoittelee, sitä vähemmän se keskittyy ympäristöönsä. Tämä seikka helposti unohtuu ja taskut täytetään niillä samoilla herkuilla viikosta toiseen. Mitä tapahtuisi, jos seuraavalla kerralla ottaisitkin jotain, mikä saa koirasi kuolan valumaan ja silmät pullistumaan ulos päästä?

Monesti kuulee sanottavan, että koira tulee luokse kutsuttaessa, jos ei ole häiriötä tai kyllä se osaa, se ei vaan halua. Tai se osaa, mutta ei tule kun on lähettyvillä toinen koira/ihmisiä/autoja…  Tai se näyttää keskisormeaan tai perseilee. Tai se on ottanut johtajuuden. 

Osa noista on totta, osa ei. Kumotaan ensin asiat, jotka eivät ole totta. Koirat eivät näytä keskisormeaan eivätkä ne perseile. Johtajuus ei voi olla hukassa, koska sellaista asiaa ei oikeastaan edes ole. Johtajuus ja mitä sillä tarkoitetaan, on ihan kokonainen jutun aihe sinänsä, johon tulen palaamaan jossain vaiheessa varmasti. 

Totta on se, että koira osaa kotona, mutta ei muualla. Tai se, että se osaa, mutta ei halua. Ensimmäiseen auttaa lisäharjoittelu. Toiseen, niin lisäharjoittelu. Erittäin tärkeää on se, minkälaisen vahvisteen koira saa tottelustaan. Koirahan ei tee mitään, mikä ei ole sille kannattavaa, tai minkä se ei usko olevan kannattavaa. Jos et käytä koirasi käytöksen muokkaamiseen positiivista vahvistetta (palkkiota, jota koira haluaa), jäljelle jää rangaistuksen tai sen uhan käyttö. Ja sen unohdamme nyt kokonaan. 


Kumpaan koirasi kiinnittää huomiota, palkkioon vai ympäristöön?


Puhutaan tässä nyt selkeyden vuoksi luoksetulosta, mutta sama asia pätee kaikkeen kouluttamiseen. Palkkion laadun pitää ylittää paikalla olevat häiriöt. Sen pitää olla niin hyvää, että koirasi ei kiinnitä huomiota mihinkään muuhun läsnäolevaan asiaan. Se, että koirasi syö nameja kotona, ei riitä. Ei lähimainkaan. Ei edes se, että se syö nameja harjoitustilanteessa. Koirasi täytyy kunnolla tavoitella sitä, mitä aiot käyttää vahvisteena. Siinä tilanteessa, paikassa ja ajassa, kun aiot vahvistetta käyttää. 

Jos haluat testata eri palkkiovaihtoehtoja ennen varsinaista treeniä, mene vaikka kaupungin keskustaan tai muuhun häiriöiseen paikkaan, ja katso, mikä vie koirasi huomion: ympäristö, vai se mitä sinulla on taskuissasi - ja toivo parasta!


Matkaan mukaan nälkäinen koira!


Tässä vaiheessa lienee melko ymmärrettävää, että koiralla on oltava nälkä, jotta se kiinnostuisi ruoasta. Ethän itsekään katsele ravintoloita vieraassa kaupungissa sillä silmällä, jos et ole nälkäinen. Jos olet vatsataudissa, katselet niitä vielä vähemmän. Koiran on siis voitava hyvin ja sillä on oltava sopivasti nälkä. Näännyttäminen nälkään ei ole se juttu, vaan harjoitukset pitää säätää sellaiseksi, että koira onnistuu ja saa ruokaa. Muutenhan koira ei myöskään opi mitään. Ei, se ei opi, että “jos en tottele, en saa ruokaa”. Se oppii ainoastaan sen, millä tempuin se ruokaa saa.


Entä jos ruoka ei kelpaa?


Itse käytän yleenä ruokaa vahvisteena. Leikkiäkin joskus, mutta yleensä leikin koirien kanssa muuten. Omat koirani kiihtyvät leikistä niin järjettömästi, etten halua tuoda sitä mielentilaa ainakaan arjen keskelle. Rauhallisemmille koirille leikki voi olla joskus hyvä vahviste. Sen kanssa täytyy kuitenkin aina huomioida klassinen ehdollistuminen: jos koira nostaa kierrokset kattoon leikissä ja palkkaat aina esim. toisten koirien ohitustilanteet leikillä, toistojen jälkeen pelkkä toisen koiran näkeminen riittää nostamaan kierrokset. Korkeat kierrokset laskevat ärsykekynnystä, joka taas todennäköistää aggressiivisen reaktion. Eli riskit epäonnistumiseen kasvavat. Jokainen koira taas syö, joten ruoka on aina käytettävissä vahvisteena. Sen eteen vaan voi joutua tekemään töitä. Tämä on niin laaja ja monisyinen aihe, että palaan tähän jossain vaiheessa erikseen vielä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti