Mekaaninen osaaminen
Mekaaniseen tai tekniseen osaamiseen niputan sekä käytännön koulutustaidot että teorian osaamisen. Teorian voi opiskella kirjoista, mutta käytännön mekaanisia perustaitoja ei. Se, että tietää ajoituksen tärkeyden, ei vielä takaa sitä, että todella ajoittaisi primääri- tai sekundäärivahvisteen oikein. Pelkästään perusteorian ymmärtämiseen ja sen soveltamiseen menee ihmisikä.Paras eläin kouluttamisen mekaanisten taitojen oppimiseen on kana. Se on nopea, muuttaa käytöstä kiltisti kouluttajan pyytämällä tavalla välittömästi - toisin kuin hitaasti oppiva koira. Toki kolibrikoirat, nuo salamannopeat pienet otukset opettavat kouluttajaansa myös melko hyvin, mutta eivät silti yllä kanan tasolle. Koiran kanssa kuvaan tulee välittömästi muutakin, eli on vaikeampi keskittyä vain mekaanisiin taitoihin. Suosittelen siis kanaa mekaaniseen tekniikkaharjoitteluun. Silloin voi unohtaa kaiken muun ja keskittyä vain koulutustekniikan hiomiseen.
Tunnetilan hallinta
Eläimen pitäisi harjoitustilanteessa olla aina rento ja aktiivinen. Se ei luonnollisestikaan saa pelätä. Haluttu tunnetila pitää huomioida alusta asti, joten tätä on mietittävä etukäteen eläimen ominaisuudet huomioiden. Tunnetilakin pitää sisällään enemmän, kuin ensin ajattelisi. On huomioitava pitkän ja lyhyen aikavälin tunteet, eikä esim. stressiä saa sekoittaa viretilaan.Mikä ero on tunne- ja viretilalla? Tunnetila-termi pitää sisällään enemmän kuin pelkkä viretila. Termi pitää sisällään eläimen kaikki tunteet, ja tällöin puhutaan klassisesta ehdollistamisesta. Viretilalla itse ajattelen - kukaan ei kai näitä termejä ole tieteellisesti määritellyt - koiran moottorin tehoja. Jos haluamme saada maksimaaliset tehot käyttöön, viretila ei saa olla liian matala. Kierroksia on oltava. Koiralla, jolla on kunnollinen moottori, virettä on helppo nostaa myöhemminkin, eli alussa voi keskittyä tekniseen osaamiseen. Usein osaamisen kautta tuleva nopeus ja teknisellä puolella kriteerin (vaatimustason) hallinta riittää saamaan aikaan näyttävän suorituksen. Jos taas ei, niin virettä saa helposti ylös ottamalla mukaan koiran metsästyskäyttäytymisketjuun kuuluvia osia. Eli käyttää vahvisteena asiaa, joka nostaa virettä. Eri ruokavahvisteeseen ja erilaiseen leikkivahvisteeseen koirat reagoivat eri tavalla. Usein sekundäärivahviste (naksu) nostaa virettä, jos naksuun liitettävää tunnetilaa ei ole huolella työstetty alusta asti, joten sen käyttöä kannattaa harkita tilanteessa, jossa halutaan koiran olevan rauhallinen. Jos koiran pitää osata samat asiat sekä matalassa että korkeassa vireessä, on tämä myös huomioitava harjoittelussa.
Eläimen laji- ja rotutyypilliset tarpeet
Koulutettava eläin on tunnettava laji-, rotu- ja yksilötasolla. Erityisesti koirat vaihtelevat yksilötasolla huomattavasti enemmän kuin esim. kanat, kissat, hevoset tai lampaat. Toki ihan jokainen eläin on yksilö, mutta esim. kanan tai kissan saalistuskäyttäytyminen on melko vakiintunut, kun se koirilla vaihtelee roduittain. Paimenilla on korostunut tuijotusvaihe, kun taas noutaja haluaa kantaa. Terrierillä on vahva tappopurenta, joka taas paimenilta puuttuu kokonaan. Näissä on yksilöllisiä ja tilannekohtaisia eroja. Esim. vanhin bordercollieni ei pure lampaita, mutta ottaa jyrsijät hengiltä. Yksi enkelibordercollieistani nappasi hiiret kiinni, mutta ei tappanut niitä, vaan piti hellästi suussa.Eläimissä on monia muitakin ominaisuuksia, mitkä pitää tuntea. Ennen eläinlajin kouluttamista on opiskeltava sen eläinlajin elintavat ja käyttäytymistarpeet. Tutustuttava koulutettavaan yksilöön ilman oletuksia. Jos käyttäytymistarpeet eivät tyydyty, eläin ei voi hyvin, ja se näkyy käytöksessä.
 |
| Hollysta (9 kk) tuntuu hyvältä paimentaa... sillä on voimakas tarve paimennuskäytökselle. |
Ilmainen vaihtoehto
Koira oppii -luento 2.10.2019 klo 18-20 >>
Kommentit
Lähetä kommentti