Hakusessa kaikkialla toimiva vahviste
Taannoin sain kuulla toteamuksen, ettei kaikilla koirilla ole sellaista palkkaa, mikä toimisi kaikissa ympäristön häiriöissä.Tämä on totta. Niin totta, kuin voi ja olla. Ei ole olemassakaan sellaista palkkaa, ei kenelläkään. Ei yhdelläkään koiralla.
Jos siis otat jonkun superhyperherkkumakkaran ja nälkäisen koiran, ja viet sen paikkaan, jossa puput sinkoilevat ympäriinsä (vaihda tilalle paikka, joka mielestäsi on sinun koirallesi vielä vaikeampi) ja luoksetulo toimii kuin unelma. Ihanan helppoa tietenkin on, jos näin on. Harvemmin on. Silti palkan laatuun kannattaa satsata.
- Mitä parempi palkka, sitä paremmin koira sietää häiriötä.
- Mitä parempi palkka, sitä enemmän koira sietää kouluttajan virheitä.
- Mitä parempi palkka, sitä harvemmin koiraa tarvitsee palkata.
Pilko pupu
Mutta ne puput. Pilko pupu. Niin siis se puputilanne. Mitä elementtejä pupun juoksentelussa on? Ainakin mielenkiintoinen tuoksu ja erityisesti liikkuva, poispäin lujaa menevä kohde. Ja se tosiasia, että koiralla on sisäänrakennettuna reagointi liikkuvan kohteen perään lähtemiseen. Tätä kutsutaan vietiksi tai metsästysketjuksi. Itse tykkään jälkimmäisestä, koska se on määritelty tarkemmin. Menemättä siihen nyt sen tarkemmin pohditaan vain sitä, miksi tämä vietti tai ketju on olemassa?
Koiran metsästyskäytös johtaa ruokailuun. Nähdään liikkuva eläin eli nähdään ruokaa. Sisäänrakennettu käyttäytymismalli saa vallan. Koira ottaa jalat alleen eikä kuule. Lähdetään liikkuvan perään, napataan kiinni, ravistetaan kuoliaaksi ja syödään. Ai että tekee gutaa niin monella eri tasolla, sanoo koira. Ja tätä vastaan ihmiselläkö ei ole keinoja? Ei se pelkkä nakin tunkeminen suuhun ole ratkaisu, jos ei ollenkaan mietitä, millä hetkellä sitä nakkia suuhun tungetaan.
Tässä kohtaa on hyvä miettiä mielessään portaita. Kuinka monta askelmaa on helpoimmasta tilanteesta vaikeimpaan? Riippuu toki koirasta, joten siksi jokainen joutuu miettimään nämä itse. Raakileversiossa näistä portaista voisi olla esimerkiksi seuraavia:
Sitten on se toinen puoli. Käytöksen tunnetila. Usein korvat ovat on-asennossa vain matalassa vireessä. Kun kierrokset nousevat, off-asento menee automaattisesti päälle. Kuinka moni on harjoitellut jotain käytöstä erikseen
Minä olen. Teen harjoituksia tieten tahtoen kierrosvolyyminappula kädessä. Taon sitä tasoa, jossa koiralla alkaa näkyä aavistus lievästä "kuulonalenemasta". Hoidan tämän volyymitason kuntoon ja siirryn seuraavaan. Mikään tässä ei ole vaikeaa. Se pitää vaan tehdä. Niinpä mulla kaksi alle yksivuotiasta koiraa jätti peurajahdin kesken, kun kutsuin, vaikka kaverien koirat sitä jatkoivatkin. Tämä tapahtui useamman kerran ennen, kuin tuo kaksikko täytti yhden vuoden.
Asiakkaani vinttikoirat jättivät vinttikoiralaumassa jänisjahdin kesken kutsusta. Ei siis todellakaan tarvitse olla ammattikouluttaja, jotta tässä onnistuu.
Suurin ongelma ei siis todellakaan ole se, ettei riittävää vahvistetta ole. Suurin ongelma on se, että vaikeustaso ei ole koiralle oikein missään harjoittelun vaiheessa sopiva.
Portaat pupua vastaan
Tässä kohtaa on hyvä miettiä mielessään portaita. Kuinka monta askelmaa on helpoimmasta tilanteesta vaikeimpaan? Riippuu toki koirasta, joten siksi jokainen joutuu miettimään nämä itse. Raakileversiossa näistä portaista voisi olla esimerkiksi seuraavia:
- Koira osaa tulla kutsusta luokse häiriöttömässä ympäristössä
- Koira osaa tulla kutsusta luokse muiden koirien ollessa paikallaan
- Koira osaa tulla kutsusta luokse muiden koirien liikkuessa hiljaa
- Koira osaa tulla kutsusta luokse muiden koirien liikkuessa keskivauhtia
- Koira osaa tulla kutsusta luokse muiden koirien liikkuessa lujaa
Kyllä se kotona osaa
Sitten on se toinen puoli. Käytöksen tunnetila. Usein korvat ovat on-asennossa vain matalassa vireessä. Kun kierrokset nousevat, off-asento menee automaattisesti päälle. Kuinka moni on harjoitellut jotain käytöstä erikseen
- Kierrokset Level 1
- Kierrokset Level 2
- Kierrokset Level 3
- ....
- Kierrokset Level 10
Minä olen. Teen harjoituksia tieten tahtoen kierrosvolyyminappula kädessä. Taon sitä tasoa, jossa koiralla alkaa näkyä aavistus lievästä "kuulonalenemasta". Hoidan tämän volyymitason kuntoon ja siirryn seuraavaan. Mikään tässä ei ole vaikeaa. Se pitää vaan tehdä. Niinpä mulla kaksi alle yksivuotiasta koiraa jätti peurajahdin kesken, kun kutsuin, vaikka kaverien koirat sitä jatkoivatkin. Tämä tapahtui useamman kerran ennen, kuin tuo kaksikko täytti yhden vuoden.
Asiakkaani vinttikoirat jättivät vinttikoiralaumassa jänisjahdin kesken kutsusta. Ei siis todellakaan tarvitse olla ammattikouluttaja, jotta tässä onnistuu.
Suurin ongelma ei siis todellakaan ole se, ettei riittävää vahvistetta ole. Suurin ongelma on se, että vaikeustaso ei ole koiralle oikein missään harjoittelun vaiheessa sopiva.
Kommentit
Lähetä kommentti